Terveysliikunta

Kävely ja pyöräily, samoin kuin niitä vastaavat muut kevyen liikenteen väylien käyttötavat, ovat tyypillisiä ns. terveysliikuntamuotoja. "Terveysliikunta" tarkoittaa sitä liikunta-annosta, jonka aikuinen ihminen tarvitsee terveytensä ylläpitämiseen: kohtuullisen rasittavaa liikuntaa useimpina viikon päivinä vähintään puoli tuntia päivässä. Tällaisen perinteistä kuntoliikuntaa kevyemmän rasituksen arvo oivallettiin täysin vasta 1990-luvun puolivälin tienoilla, kun saatiin vahvoja tieteellisiä näyttöjä terveysliikunnan merkityksestä monien yleisten kansansairauksien torjunnassa. Säännöllinen kävely ja pyöräily vähentävät merkittävästi mm. sydän- ja verisuonisairauksien, ylipainon ja aikuisiän diabeteksen riskiä.

Suurelle osalle väestöstä eivät varta vasten rakennetut liikuntapaikat usein maksullisine palveluineen riitä terveyttä ylläpitävän liikunnan takaamiseen. Kevyen liikenteen väylät ovat käyttäjille ilmaisia, lähellä ihmistä ja aina ja kaikille avoinna. Ne ovat maamme suosituin, käytetyin ja pinta-alaltaan suurin rakennettu liikuntapaikka. Annetaanko kävelylle ja pyöräilylle sitten niille kuuluva arvo? Jokainen tietää, että kevyen liikenteen väylien käyttöä haittaavat turvattomuus, talvikunnossapidon ja muun hoidon puutteet ja heikko varustelu valaistuksesta levähdyspaikkoihin. Pahinta on, että usein kevyen liikenteen yhteys yksinkertaisesti puuttuu sieltä, missä sitä selvästi tarvittaisiin.

Epäkohtiin ovat monesti syynä pienet määrärahat. Valitettavan usein kyse on kuitenkin myös siitä, ettei lähi- ja arkiliikunnan tarpeita ole alun alkaenkaan osattu ottaa vakavasti huomioon. Liikunnan ja liikenteen näkökulmat pitäisi yhdistää jo suunnittelun alkuvaiheessa, maankäytön yleissuunnittelussa ja kaavoituksessa. Tarvitaan siis rakentavaa kunta- ja seututason yhteistyötä toisaalta yhdyskuntasuunnittelun ja teknisen toteutuksen, toisaalta liikunnasta ja kansanterveystyöstä vastaavien viranomaisten ja järjestöjen välillä.